Minä

Hei lukijani! Pitkästä aikaa. Tässä on taas ollut pohdinnassa, että minkälaisen postauksen tällä kertaa kirjoittelisi. Tulin siihen tulokseen, että aion kertoa itsestäni, mitä teen yleensä päivisin ja mitä minun elämääni yleensä kuuluu ja kenen sen kanssa jaan. Aloitetaan ihan vaikka sillä, että olen 29-vuotias nainen Ylöjärveltä. Olen valmistunut kokiksi 2013, mutta niitä töitä en ole päivääkään tehnyt valmistumisen jälkeen, tajusin jo kouluaikana, ettei tämä ala ole minun juttuni. Sitten olenkin etsinyt itseäni vuosia, että mitä haluan tehdä, kuka olen yms.. Pintakäsittelyalalle päädyin jo 2021 vuoden alussa ja aloitin opinnot Porissa, mutta erinäisistä syistä en ole vieläkään valmistunut ja opinnot on jälleen keskeytyksellä täällä Tampereella. Tässä olisikin nyt tarkoituksena saada loppuvuoden aikana ajatus, mitä aion seuraavaksi. Joko jatkan opintojani tai lähden työelämään. Täytyisi vain saada selkeä ajatus sille, että onko tämäkään ala minua varten vai ei, mutta toivottavasti se tässä seuraavien kuukausien aikana minulle selviää. Itseasiassa olen hakenut töihin teollisuusmaalariksi ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Toivon mukaan tärppää. Mennäänpä sitten ihan muihin aiheisiin eli siihen henkilökohtaisempaan minään, kuka oikein olen ja minkälainen persoona oon. Jo vuonna 2012 tajusin, että olen kiinnostunut naisista ja sille tielle olen jäänyt. Naiset, on ihania. Tällä hetkellä olen kuitenkin sinkku ja katselen avoimin mielin, mitä minulle voi olla nurkan takana tarjolla, sitähän ei koskaan tiedä. Nyt on aika itselle.. Viimeinkin. Aion keskittyä vain itseeni tästä eteenpäin ja omaan hyvinvointiini. Niihin asioihin ja ihmisiin, jotka tuo minulle hyvää ja energistä mieltä. Melkein 10-vuoden ajan elin melko rajoitettua elämää eli minulla ei ollut vapautta elää omaa nuoruuttani. Halusin auttaa syöpäsairasta äitiäni kaikessa ja omistauduin hänelle täysin. Äidin kuoltua vuosi sitten on ollut ns. aikaa alkaa miettimään itseään, tulevaisuutteen ja sitä kuka oikeasti olen ja mitä haluan tältä elämältä. Olenkin melko hukassa.. Koen edelleen, että olen yksin täällä maailmassa muita vastaan. Ja en tiedä yhtään mitä haluan tulevalta, itseltäni tai ylipäätänsä elämältä.. Mutta päivä ja hetki kerrallaan, uskon että asiat minulle selkenevät, kun tämän elämän eläminen nyt täysillä on mahdollista. Minun perheestäni sen verran, että siihen kuuluu isä, isoveli ja pikkuveli. Koskaan en ole ollut läheinen isoveljeni tai isäni kanssa ja sama tilanne on edelleen. Pikkuveljeni kanssa olen koittanut olla tekemisissä ja toistemme tukena, toisinaan siinä paremmin onnistuen ja toisinaan huonommin..  

Ulkoilusta olen taas löytänyt uuden voiman päiviini.. Mutta voi, että kun harmittaa, etten saa mennä lenkille tänään. Se nimittäin kiellettiin nilkkavaivani takia... Olin eilen röntgenissä terveyskeskuksessa, koska olen kompuroinut n. kuukausi sitten nilkkani päälle ja se ei ole vieläkään tullut kuntoon. Se särkee kokoajan ja ns "pettää" alta eli nilkassa ei ole pitoa. Huomenna saan tähän onneksi tukisiteen ja katsotaan jatkoa muutenkin. Toivon, että tämä jalka paranisi pian niin pääsisin taas lenkkeilemään ja vaikka uimaan. Tosi ärsyttävää olla vaan sisällä.. Ja vaikken ole vielä täyttänyt 30v niin vaivat ovat jo alkaneet.. Hartiat, niska ja pää on ollu ihan juntturassa tässä viimeiset 3 päivää, eikä MIKÄÄN auta.. Varmaan kysäsen niihinkin apua ohimennen huomenna siellä tk:ssa.. 3 vkon päästä meikäläisellä on synttärit ja toivottvasti on sen mukaiset pippalot, että oksat pois. Päätin jo tämän vuoden alussa, että aion juhlia 30v synttäreitäni jotenkin. Huomasin, että valtaosa pienestä kaveripiiristäni ei pääse juhlimaan minun kanssa, joten tein päivityksen facebookin naisten huoneelle ja olenkin saanut 20 ihmistä whatsapp ryhmään, jotka ovat tulossa juhlimaan minua, JES. Ihan "perus" ilta on tiedossa, etkoille pitäs päästä jonnekkin tai osa porukasta saa tulla myös luokseni, sitten menemme myöhemmin Tampereen keskustaan baareilemaan ja myöhemmin kotiin. Saas nähdä, minkälaiset synttärit on tiedossa. Ajattelin juhlamaailmassa hakea ainakin nauhan missä lukee #birthdaygirl tai jotain sinnepäin, ettei kellekkään jää varmasti epäselväksi, että olen illan sankari. 

Eläimet.. Minun suuri rakkaus. Olen niin eläinihminen, että minun täytyy päästä tietyn väliajoin lemmikkien keskelle. Oli luksusta, kun pari vkoa sitten pääsin viikon sisään 3 eri paikkaan, missä kaikkialla oli kissoja. Ensin olin ystävättären luona, jossa oli hyvin arka kisu, mutta lopulta meistä tuli kavereita. Seuraavaksi menin ystävälleni yöksi ja siellä olin kolmen kissan keskellä, jopa yksi nukkui vieressäkin ja vielä yksi oli synttäreillä paijattavana. Minulla ei ole omaa lemmikkiä (vielä). Haluaisin joko kissan tai suomenlapinkoiran jossain vaiheessa elämää. Minulle eläinten hyvinvointi on kaikista tärkeintä, joten en vielä hommaa lemmikkiä. Käyn toisinaan kissakahvilassa, jos alkaa näyttämään siltä etten pääse kylään missä on kissoja. Ja onhan se kahvila nyt muutenkin ihana, siellä on kaksi pupuakin. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin taas. Yritän kehitellä tässä päivälle tekemistä täällä sisällä, kun kerta ulos ei pääse.. Kai se on niitä perus kodinaskareita ja päikkärit voisin seuraavaksi ottaa. Ihanaa marraskuuta lukijoilleni, kiitos kun jaksoit lukea

Ps. jos sinulla on jo idea seuraavaan postaukseen, niin kommentoihan se tuohon alas

 

<3:llä Suvi