Musiikki

 

En meinannut millään saada päätetyksi, että mikä olisi aiheena blogini toisessa postauksessa. Ystävänihän sen sanoi puhelimessa, että päivitykseni usein koostuvan musiikista ja niinhän se itseasiassa onkin. En ymmärrä miten itse en hoksannut asiaa, mutta hyvä että joku muu sen minulle kertoi, kun en itse aina tajua asioita.. Varmaan mietitte, miksi valitsin juuri Katy Perryn kuvan tähän postaukseen. Ne jotka tuntevat minut jo vuosien takaa, eivät ihmettele yhtään. Nimittäin olin ääretön fani n. 15-18 vuotiaaseen asti. Muistan ekan kerran, kun kuulin Katyn biisin autossa. Siinä se oli, se iski täysillä minuun heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen. Kyseinen biisi oli "I kissed a girl", vuonna 2008. Taidoin jo siinä vaiheessa miettiä ihan ensimmäistä kertaa suuntautumistani.. 

Vuotena 2011 hänen kappaleensa sai aivan erilaisen merkityksen elämässäni. Halusin hänen kaikki albuminsa CD-levynä, että voisin kuunnella niitä huoneessani 24/7. Sitähän se sitten olikin.. Joka ikinen päivä, aina koulun jälkeen iltaan asti. Se miksi muistan juuri 2011 vuoden niin tarkkaan on siksi, että ne kappaleet oli minulle todellisuuden "pakenemista". Olin äärettömän pahasti kiusattu 2011-2012 silloisessa ammattikoulussa, missä opiskelin kokiksi. Ainut asia, mikä oli avointa ja rehellistä silloin oli Katy Perryn kappaleet ja sitä kautta sain helpotusta valtavan tuskaisaan olooni. Tein esitelmän Katysta ja olin siitä ylpeä, mutta turhaan, senkin kiusaajat tuhosivat.. Jep vielä 12 vuotta myöhemmin Suvi on edelleen katkera ikuisesti kiusaajilleen.. Mutta älkää huoliko lukijani, sain vaihdettua koulua ensimmäisen vuoden jälkeen kun en enää kerta kaikkiaan kestänyt sitä menoa. Pääsinkin parempaan paikkaan sekä omieni pariin eli pienryhmään. Jatkoin kokin opinnot loppuun (2012-2013) karkussa.

 

Tietysti olin päättänyt jo silloin, kun kuulin ensimmäisen kerran Katya, että tätä laulajaa menen joskus katsomaan ihan livenä, jos hän suomeen tulee. 

Ja hän tuli! 2014 Katy tuli Helsingin Hartwall areenalle. Tuo keikka on heittämällä yksi parhaimmista kokemuksistani elämässäni

Katy oli kaikkea mitä olin ajatellutkin ja enemmän, ihanan hassu laulaja ja huumorintajuinen. Hän otti yleisön haltuun täysin ja huomioi meitä kokoajan sekä yritti muutamat sanat sanoa suomea, se oli hauskan kuuloista. Olimme kavereiden kesken menneet bussilla Tampereelta > Helsinkiin. Se matka tuntui ikuisuudelta. Paluumatka olikin katastrofi.. Keikka loppui yöllä olin aivan puhki kun olin herännyt jo 6:lta, nukahdin samantien bussiin kun lähdimme Helsingistä. Enpä ehtinyt kauaa nukkumaan, kun ihmettelin miksi bussi on pysähtynyt. Selvisi että rengas oli puhjennut... mahtavaa. Niiiin minun tuuriani, että aina sattuu jotain näillä matkoilla. Siellä me odotettiin 1-2h? Tampere-Helsinki motarilla apua keskellä yötä.. Lopulta pääsimme Tampereelle perille ja ei muutakun hotelliin äkkiä nukkumaan.. Kuvia valitettavasti keikalta ei ole, koska minulla oli silloin melko huonolaatunen kamera puhelimessa sekä istuttiin niin kaukana, ettei saanut selkeitä kuvia.. Harmi sinänsä.

 

Nykyään en niinkään fanita Katya, koska en kuuntele kauheasti hänen musiikkiaan. Tietysti kuuntelen aina ensimmäisten joukossa, jos hän julkaisee uusia kappaleita. Melko harvoin kuuntelen enää, mutta on kiva huomata, kun laittaa vanhoja biisejä soimaan niin osaan melkolailla ulkoa kaikki kappaleet..

Mutta, musiikinkuuntelu ei ole unohtunut mihinkään elämässäni. Olin äidin menetyksen myötä monta kuukautta kuuntelematta ollenkaan musiikkia, koska en yksinkertaisesti pystynyt kuuntelemaan/kuulemaan mitään.. 

Nyt olen löytänyt musiikin uudelleen! Ja euroviisujen myötä, okei jo semifinaalien myötä löysin Käärijän. Eikä häntä tarvi varmaan edes paljoa kuvata, kun tiedätte kenestä on puhe, joten en ala siitä selittämään kuka hän on. Kun kuulin Käärijän - Cha Cha Cha kappaleen ekaa kertaa en ihan heti lämmennyt, mutta jo toisella sekä kolmannella kerralla ajattelin, että herrajestas tää on hyvä biisi! Että nyt iski. Pelkästään kun kuulen ton biisin alun, mulla menee tietyt kylmänväreet koko kehoa pitkin ja mut valtaa jokin ihmeellinen tunne. En tiedä itkiskö vai nauraisko. Paikallaan ei ainakaan pysty olemaan.. 

Tänä vuonna seurasin euroviisuja piiiitkän tauon jälkeen. Joskus nuorempana katsoin joka ikinen vuosi euroviisut, mutta viimeisimpinä vuosina ei ole oikein kiinnostanut. Tänä vuonna totesin, että Suomen edustaja on niin Rock Rock,että tän on pakko päästävä pitkälle ja toinen sija sieltä lopulta tulikin! Mutta minulle hän on voittaja. Sekä luulen että koko suomenkansalle myös. Hurahdin niin käärijään, että hommasin jopa vihreän t-paidan, vaikka normaalisti olen aina vihannut vihreää. Nyt tuli vaa semmone olo, et haluan jotain räikeetä kesäpaitaa ja se vihreä jotenkin iski. 

Katsoin käärijän paluun suomeen oli mieletöntä huomata, kun porukka oli häntä vastassa lentokentällä. Se meininki oli jotain niin käsittämättömän hienoa, että ei sitä voi kuvailla. Sekä viime lauantaina oli myös pakko katsoa hänen live esityksensä Helsingistä. Ja se oli T O D E L L A K O V A. Meinasin tippua perseelleni lattialle, kun hän rupesi laulamaan uusia sekä vanhoja kappaleita. Sieltä löytyikin jo suosikit, mitä oon luukuttanut joka päivä koulumatkalla. 

Vuosia aiemmin olen kuunnellut kappaleita "Klo23" sekä "Viulunkieli" sekä "Hirttää kiinni" ne olivat mun lemppareita pitkään. Nyt on ehdottomasti lempparit Cha Cha Chan lisäksi Välikuolema ja Rock Rock. Aion kyllä joskus mennä katsomaan Käärijää livenä. Sekä seuraan häntä hyvin paljon somessa. Ihmisenä hän olkoot esim.meille suomalaisille, josta tulisi ottaa mallia. Unelmia kohta pitää mennä sekä ihailtava asenne. Kadehdin hänen positiivisuuttaan ja kiltteyttään. Mieletön suomalainen mies! Harvemmin tapaa vastaavanlaisia persoonia.

Käärijän lisäksi kuuntelen paljon naisartisteja (koska ne on ollu aina best). Vähän laidasta laitaan, menee iskelmä, poppi, tietynlainen rockki ja räppi. Eniten kallistun kuitenkin poppiin. Mutta tykkään kuunnella paljon uusia ja erilaisia artisteja. Ihan laidasta laitaan en kuuntele kuitenkaan.. Korjatakseni. En voi SIETÄÄ punkkia, heviä/metallia. Kertakaikkiaan, tulee pää kipeeksi. Sori, jos siellä on koviakin faneja kyseisille genreille, mutta muhun ne ei uppoo. 

Mutta, tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti pidit lukemastasi ja olisin erityisen kiitollinen, jos kertoisit mielipiteesi tästä postauksesta. Ja jos teillä lukijoilla on ideoita tuleviin postauksiin, otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan. 

Jääkiekon täyteistä iltaa niille, jotka seuraavat MM-kisoja ja muille, muuten vain mukavaa tiistai-iltaa!

<3:llä Suvi